Mitä laki sanoo?

Perustuslaki

Suomen perustuslaissa kaikille Suomessa asuville on turvattu perusoikeudet. Näihin perusoikeuksiin kuuluu oikeus yhdenvertaisuuteen:ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Myös lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä (6§). Toinen perusoikeus on uskonnon ja omantunnon vapaus, johon sisältyy myös oikeus olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen (11§). Erityisesti julkisen vallan piirissä on turvattava näiden perusoikeuksien toteutuminen, joten kunnallisten päiväkotien on ehdottomasti kunnioitettava näitä ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeussopimukset

Yhdenvertaisuudesta sekä uskonnon ja omantunnon vapaudesta on säädetty myös Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten esim. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, YK:n Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sekä YK:n Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa.

Päivähoitolaki

Päivähoitolain mukaan päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä. Päivähoidon tulee tukea lapsen eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta (2a§).

Kunnilla on velvollisuus järjestää päivähoitoa sellaista tarvitseville lapsille (11a§). Jos lapselle on annettu paikka päiväkodissa, häntä on hoidettava päiväkodin aukioloaikoina. Perhettä ei voi vaatia hoitamaan lasta itse silloin kuin muut ovat uskonnollisessa tilaisuudessa ja perhe ei halua lapsensa osallistuvan uskonnon harjoittamiseen.

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista, joiden mukaan ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on lasten vanhemmilla. Yhteiskunnan tehtävä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Päätöksen mukaan perustuslain perusoikeussäännöksistä varhaiskasvatuksen toteuttamisessa keskeisiä ovat mm. oikeus yhdenvertaisuuteen ja uskonnonvapauteen.

Stakesin perusteet

Stakes on laatinut valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Niiden mukaan lapsen oikeuksia konkretisoiviin varhaiskasvatuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluu mm. lapsen oikeus omaan uskontoon tai katsomukseen. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi vanhempien ja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseen kasvatustehtävään myös sen konkreettisesta organisoinnista ja sopimisesta molemmille osapuolille sopivalla tavalla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä.

Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma

Jokaisella kunnalla on oltava oma kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelmansa, jossa otetaan kaikki em. säännökset huomioon.

Esimerkiksi Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan seuraavaa: Varhaiskasvatuksessa lapsi tutustuu vanhempien kanssa sovitulla tavalla uskonnollisiin kysymyksiin. Lapsia ohjataan toisen vakaumuksen ja kulttuurin kunnioittamiseen. Monikulttuurisessa Helsingissä, jossa on monia uskontoja, elämänkatsomuksia, tapoja ja tottumuksia, pääpaino on eettisessä kasvatuksessa. Yhdessä kiteytetty näkemys lapsen varhaiskasvatuksen pääpiirteistä kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Perusopetuslaki ja asetus tavoitteista

Päiväkodeissa järjestettävää esiopetusta koskevat samat päivähoitolain säännökset, ja lisäksi siihen sovelletaan perusopetuslakia. Perusopetuslain mukaan esiopetuksen yleisistä tavoitteista päättää valtioneuvosto. Se on antanut esiopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta asetuksen, jossa on säädetty seuraavaa:

Opetuksella ja kasvatuksella edistetään ihmisoikeuksien ja toisten ihmisten kunnioittamista sekä tuetaan oppilaiden kasvua terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi. Opetus ja kasvatus tukevat oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä toimintaan, joka edistää aatteiden ja uskontojen ja välistä kunnioittamista ja luottamusta (2§).

Opetushallituksen määräys

Opetushallitus päättää tarkemmin opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön keskeisistä periaatteista opetussuunnitelman perusteissa. Opetushallitus on antanut sitovan määräyksen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteista, jonka mukaan esiopetukseen sisältyy uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta huoltajan valinnan mukaan. Esiopetusikäisten kohdalla uskonnon ja omantunnon vapautta käyttää huoltaja. Uskontokuntiin kuulumattomien lasten vähäisestä määrästä tai muusta hyväksyttävästä syystä kunta voi päättää, ettei elämänkatsomustietokasvatusta järjestetä.

Kunnan opetussuunnitelma

Opetuksen järjestäjän eli kunnan tulee hyväksyä esiopetusta varten paikallinen opetussuunnitelma. Opetussuunnitelmassa voidaan määrätä päiväkodit tekemään jokaiselle lapselle henkilökohtainen esiopetuksen oppimissuunnitelma. Tällaisessa oppimissuunnitelmassa voidaan sopia vanhempien kanssa yksityiskohtaisesti lapsen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta. Siihen kirjataan, mitä vanhempien kanssa on sovittu uskonto- ja eettisen kasvatuksen käytännöistä.

Esimerkiksi Helsingin kunnallisessa esiopetuksen opetussuunnitelmassa todetaan seuraavaa: Esiopetuksessa huomioidaan yhteiskunnan perusarvoinen ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu. Esiopetus rakentuu kodista saatavalle kasvatusperustalle. Eri uskontokuntien tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta tai elämänkatsomustietokasvatusta tarjotaan esiopetuksessa eriytetysti huoltajan valinnan mukaan. Lähtökohtana on huoltajien kanssa käyty keskustelu esiopetuksen eettisen ja katsomuksellisen kasvatuksen tavoitteista ja sisällöistä. Monikulttuurisessa Helsingissä pääpaino on eettisessä ja kulttuurisessa katsomuskasvatuksessa. Lähtökohtana esiopetuksessa on kodin vakaumuksen kunnioittaminen. Päiväkodeilla on omat yksikkökohtaiset opetussuunnitelmansa, joiden tulee olla linjassa kunnallisen esiopetuksen opetussuunnitelman kanssa.

Linkkejä

Perustuslaki

Päivähoitolaki

Perusopetuslaki

Valtioneuvoston päätös

Stakesin perusteet

Opetushallituksen määräys

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Kaiken tämän perusteella on siis täysin selvää, että uskonnottomien perheiden lapsia ei päiväkodeissa saa kasvattaa uskonnollisesti, jos vanhemmat esittävät tällaisen toivomuksen. Päiväkotien on oma-aloitteisesti selvitettävä jokaiselta perheeltä, miten he suhtautuvat heidän lapsensa osallistumiseen uskonnolliseen toimintaan, ja perheen toiveita on kunnioitettava. Kaikkia lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti – kukaan ei saa tuntea oloaan epämukavaksi tai syrjityksi sen vuoksi, että heidän perheensä vakaumus poikkeaa enemmistön tai päiväkodin henkilökunnan vakaumuksesta.

Päiväkodeissa järjestetään paljon toimintaa, jonka voidaan katsoa olevan uskonnon harjoittamista. Suomessa asuvien perusoikeuksiin kuuluu, ettei kenenkään milloinkaan ole pakko osallistua sellaiseen, ei edes kirkkoon kuuluvien. Kirkossa käymiset, ruoka- ja muut rukoukset, virsien laulaminen, jumalan tai muun uskonnollisen hahmon palvonta jne. ovat uskonnon harjoittamista.

Päiväkodin toimintaan voi liittyä muunkinlaista uskonnollista kasvatusta, kuten uskonnon oppien mukaisten asioiden opettamista tosiasioina, tai uskonnollisten tapojen opettamista. Myös päiväkodin tilat voivat olla uskonnollisia, jos siellä on selvästi näkyvillä suuria ristejä tai uskonnollisten hahmojen kuvia tms. Jos päiväkodin henkilökuntaan kuuluu uskovaisia, heidän puhetapansa voi olla uskonnollista ja kasvattaa lapsia uskomaan heidän uskontonsa oppeja tosina. Päiväkodissa saattaa myös vierailla seurakunnan tms. edustajia järjestämässä uskonnollisia tilaisuuksia.

Kaikki tällainen on sopimatonta, jos päiväkodissa on uskonnottomasti kasvatettavia lapsia eikä heille järjestetä tilaisuutta olla poissa. Päiväkodin johtajan ja muun henkilökunnan on tiedostettava tämä asia ja opeteltava puhumaan ja käyttäytymään tunnustuksettomasti aina kun uskonnottomia lapsia on läsnä. Uskonnollisten tilaisuuksien ja uskonnollisen opetuksen ajaksi uskonnottomille lapsille on järjestettävä vaihtoehtoista toimintaa siten, etteivät he tunne oloaan syrjityksi.

Päiväkodin juhlissa saattaa olla uskonnollista sisältöä. Suomessa vallitsevan tulkinnan mukaan yhden virren, kuten Suvivirren, laulaminen ei ole uskonnon harjoittamista. Juhlia voisi arvioida kokonaisuutena, niiden tunnelman perusteella. Joulujuhlissa on usein ohjelmaa, jossa on uskonnosta peräisin olevia hahmoja kuten enkeleitä ja seimiä, ja on vaikea sanoa, onko ohjelmanumero uskonnollinen vai kulttuurinmukaisesti jouluaiheinen ilman että sitä esitetään totena. Yksittäistapausissa rajanveto voi olla vaikeaa, mutta yleisesti ottaen juhlien pitäisi olla hengeltään ja tunnelmaltaan sellaisia, että kaikki voivat niihin osallistua ja kaikki tuntevat olonsa niissä mukavaksi, vakaumuksesta riippumatta.

Päiväkodin toimintaa suunniteltaessa tulisi miettiä menettelytapoja, joilla kaikki lapset, eri uskontokuntiin kuuluvat ja uskonnottomat, saataisiin tuntemaan itsensä yhtä arvokkaiksi. Jos uskonnottomia lapsia on vain vähän, saattaa tuntua kohtuuttomalta, että heitä varten pitäisi tehdä työläitä erityisjärjestelyitä. Tällaisia erityisjärjestelyitä vaativat vanhemmat saattavat tuntua hankalilta ja rasittavilta. On kuitenkin muistettava, että kyseessä ovat näiden perheiden ihmisoikeudet. Perhettä ei voi vaatia pitämään lasta kotona silloin kuin muut ovat esim. kirkossa käymässä.

Päiväkodissa ei ole pakko olla mitään muuta uskonnollista kuin jonkinlaista omaan uskontoon perehdyttämistä. Kaikki muu on ylimääräistä, päiväkodin itse itselleen valitsemaa toimintaa. Sellaisen voi jättää pois, jos erityisjärjestelyt joidenkin perheiden ihmisoikeuksien toteuttamiseksi tuntuvat työläiltä. Uskonnottomienkin lasten on tutustuttava valtauskonnosta peräisin oleviin tapoihin, mutta perehdyttäminen niihin on tehtävä tunnustuksettomasti. Tunnustuksettomuus tarkoittaa sitä, ettei uskonnon oppeja opeteta tosina ja ettei uskonnollisia hahmoja opeteta todellisina. Lapsille voi puhua joulupukista ja tontuista, jumalista, enkeleistä ja Jeesuksesta, kunhan puhe on arkista.

Jos uskonnollista toimintaa kuitenkin halutaan järjestää, erityisjärjestelyiden siihen osallistumattomia varten olisi oltava hienotunteisia. Kukaan lapsista ei saisi tuntea itseään huonommaksi, ikävällä tavalla erilaiseksi kuin enemmistö. Päiväkodin henkilökunta ei myöskään saisi painostaa erilaisia lapsia ja perheitä olemaan samanlaisia kuin muut. Jo pelkkä painostaminen on syrjintää, koska se saa perheen tuntemaan, ettei heidän oikeuksiaan kunnioiteta. Päiväkoti ei saisi suostutella lapsia mukaan kirkkoon tai vedota vanhempien tunteisiin, jotta erityisjärjestelyiltä vältyttäisiin. Ei ole sopivaa luoda vanhemmille huonoa omaatuntoa siitä, että heidän lapsensa joutuu olemaan erilainen.

Kaiken kaikkiaan päiväkodeissa olisi oltava tietoisia, että uskonnottomien perheiden oikeus lasten täysin uskonnottomaan kasvatukseen on ehdoton laissa säädetty oikeus. Syvästi uskonnollisenkaan henkilökunnan ei tietenkään pitäisi toimia lainvastaisesti, vaikka oma vakaumus mitä tuntuisi edellyttävän. Lakien kunnioituksen on oltava päiväkotien toiminnassa itsestäänselvyys.

Mitä jos perheen oikeuksia loukataan?

Kaikesta tästä huolimatta joissakin päiväkodeissa on vielä käytäntöjä, joiden vuoksi kaikki joutuvat osallistumaan uskonnon harjoittamiseen tai uskonnolliseen kasvatukseen säännösten vastaisesti. Uskonnottomien perheiden oikeuksia loukataan usein kirkkokäyntien, virsien laulattamisen, ruokarukousten ja uskonnollisen opetuksen yhteydessä.

Jos sinusta tuntuu, että päiväkodissa rikotaan näitä säännöksiä, ensimmäiseksi kannattaa tietenkin puhua asiasta päiväkodin johtajan kanssa. Kannattaa myös keskustella asiasta lasten vanhempien kanssa ja kartoittaa, onko muilla samanlaisia tuntemuksia. Usein ainoat eivät olekaan ainoita, kun asiaa selvittää. Joukkovoima lisää uskottavuutta ja saa asian etenemään tehokkaammin. Jos kaunis puhe ei tehoa, johtajalle voi korostaa, että kyseessä ovat Suomen laissa vahvistetut oikeudet joita on ehdottomasti noudatettava ja asiassa voi vedota ylempiin viranomaisiin.

Jos päiväkodissa ei uskota ja loukaava käytäntö jatkuu, asiasta voi kannella. Ensiksi kannattaa kääntyä asiassa kunnan päiväkodeista vastaavan viraston puoleen. Se voi olla esim. sosiaalivirasto. Jos siellä ei puututa asiaan keskustelun perusteella, sinne voi tehdä kirjallisen kantelun, joka on käsiteltävä kunnan virallisten menettelyjen mukaisesti. Jos kuntakaan ei suostu muuttamaan lainvastaisia toimintatapoja, kunnan toiminnasta voi kannella aluehallintovirastoon. Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille voi myös kannella, jos ihmisoikeutta on loukattu. Paikalliselta vapaa-ajattelijayhdistykseltä voi pyytää apua kantelun tekemisessä.

Oikeuksista kannattaa pitää kiinni ja vaatia päiväkotia järjestämään toiminta lainmukaiseksi. Usein pelätään turhaan, että lapsi kärsii siitä että joutuu silmätikuksi ja on erilainen kuin muut. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei joukosta haluta erottautua. Kasvattajien ei kuitenkaan kannata olla liian varovaisia, usein lapset ovat joustavampia kuin pelätään. Kaikki riippuu asenteesta ja tavasta, jolla asia selitetään lapselle. Erityisjärjestelyt lapsen suhteen voivat olla kivoja ja saada lapsen tuntemaan itsensä erityisen tärkeäksi. Monet lapset ovat ylpeitä siitä, että ovat erilaisia – erilainen voi olla parempi. Erilaisuuteen tottuminen auttaa myös hyväksymään muiden erilaisuutta ja kehittää positiivista asennetta lapselle.

Aina kannattaa puuttua asioihin, jos itsestä tuntuu, ettei päiväkoti kunnioita perheen vakaumusta. Vähintään asiasta pitäisi keskustella päiväkodissa. Usein siellä ei vain tulla ajatelleeksi asiaa ja toimitaan niin kuin on aina ennenkin toimittu – se on helpointa. Puuttumalla lisäät myös todennäköisyyttä siihen, että asiat voisivat joskus tulevaisuudessa muuttua. Monissa päiväkodeissa pidetään määrätietoisesti kiinni kristillisistä perinteistä ja pyritään tietoisesti edistämään kristinuskoa. Tällaiseen puuttuminen voi vaatia pitkäjänteisyyttä. On kuitenkin myös päiväkoteja, joissa uskonnolliset toimintatavat ovat lähinnä perinne, ja niiden ei vain huomata loukkaavan joitakin perheitä. Siksi asiasta kannattaa puhua.

 

 

 

Share

Vastaa