Mitä tapahtui?

Perheet kertovat kokemuksistaan päiväkotien suhtautumisesta uskonnottomuuteen. Kokemukset on kirjattu nimettöminä. Jos haluat kertoa omasi, laita meille viesti.

Se on vain mielipide.

Ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa, kerrottuamme olevamme uskonnottomia päiväkotimme johtaja ilmoitti meille, että uskonnottomuutemme on vain mielipide. Olimme häkeltyneitä emmekä osanneet vastata mitään tuohon ilmoitukseen. Sen jälkeen johtaja kertoi meille, että kirkossa käynti on tärkeätä, jotta lapset oppivat kulttuurihistoriallisen viitekehyksensä.

Kerroimme uudlapsetestaan, että olemme uskonnottomia. Päiväkodin johtaja vastasi tähän, että ne teidän lapset istuvat sitten helluntailaisten kanssa aidalla odottelemassa kun muut menevät kirkkoon.

Jatkoimme keskustelua hiukan tiukempaan sävyyn ja johtajan asenne lientyi hieman. Hän kertoi, että lapset voivat jäädä muslimihoitajan kanssa päiväkotiin siksi aikaa kun muut menevät kirkkoretkelle. Pyysimme, että meille ilmoitettaisiin ajoissa kun kirkkoon mennään, jotta voisimme harkita lasten pitämistä kotona niinä päivinä. Johtaja selitti, että he eivät saa seurakunnalta tietoa asiasta kovin aikaisin.

Käytännössä kirkkokäynneistä ilmoitettiin sitten käyntiä edeltävänä päivänä ja yleensä pidimme lapset kotona sen aamupäivän. Kerran esikoisemme ilmoitti haluavansa lähteä kirkkoon muiden mukana ja annoimme luvan. Siellä jaettiin suklaata. Ei halunnut mennä toista kertaa. Sanoi, ettei tykkää noista jumalajutuista. Kerran kuopuksemme oli ko muslimihoitajan kanssa kahdestaan päiväkodissa (tykkäsi kovasti) kun muut menivät kirkkoon.

Vuotuisjuhlat lastemme päiväkodissa olivat perinteisiä seimikuvaelmineen, lapsemme saivat osallistua halutessaan. Lukuunottamatta näitä ja kirkossa käyntejä uskonnollista sisältöä kuten ruokarukoiluttamista ei ollut. Lapsille tunnuttiin kerrottavan, että toiset uskovat jumalaan ja toiset eivät.

Tuota kasvatuskeskusteluepisodia ja kirkossa käynneistä ilmoittamisen ongelmia lukuun ottamatta  kohtelu on ollut hyvää ja asiallista ja päiväkoti on ollut aivan ihana ja välittävä. Veisimme lapsemme sinne toistamiseenkin.

”ATEISTEJA!!!”

Lastemme päiväkoti ei ole kovin uskonnollisen tuntuinen, mutta kuitenkin kirkko näkyy sielläkin (muutenkin kuin joidenkin hoitajien risti-kaulakoruissa joita lapset ihmettelevät). Varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa korostin, etteivät lapset saa mitään uskonnollista kasvatusta, ja päättävät aikuisina liittyäkö johonkin uskontokuntaan vai ei. Myöhemmin näin sattumalta, että allekirjoitusten jälkeen papereihin oli kirjoitettu lisäselvityksenä ”ATEISTEJA!!!”.

Olen selventänyt, että emme ole ateisteja vaan uskonnottomia, mutta tämä on ollut kovin vaikeatajuista henkilökunnalle. Minulle vakuutettiin, että kirkkoreissujen ajaksi tarhaan jääville lapsille järjestetään järkevää toimintaa, mutta käytännössä lapset nöpöttävät keskenään ja ihmettelevät mihin muut ovat hävinneet. Minulle jopa korostettiin, että joulukirkko on vain sellainen hauska yhteinen jouluretki mihin ei liity uskontoa, ja lapsemme ovat oikein tervetulleita mukaan.

Se, etteivät lapset saaneet osallistua joulukirkkoon herätti jopa pientä pahennusta ja sääliä. Tulimme vastaan asiassa sen verran, että annamme lasten osallistua jouluisiin aamunavauksiin, vaikka niissä olisikin uskonnollisviritteisiä lauluja (meillä siis vietetään kyllä joulua ja pääsiäistä, mutta lähinnä tonttujen, tipujen ja pupujen merkeissä).

Suosittelin, että jouluisen hetken voi viettää laulamalla myös ”ei niin hartaita lauluja.” Onneksi itse uskonnottomuuden en ole huomannut vaikuttavan edes uskovaisten hoitajien asenteeseen lapsiani kohtaan (ja kyseisellä alalla taitaa olla keskivertoa enemmän uskovaisia).

Naapurimme päiväkodissa toimii jopa pyhäkoulu. Heidän lapsensa käy siellä ahkerasti, koska henkilökunta vakuutti lapsen oppivan siellä moraalia. Kyseiset vanhemmat ovat ”perususkovaisia”, mutta vakuuttuneet lapsensa oppivan parhaiten oikean ja väärän eron pyhäkoulussa.

Tässä pari otetta kyseisen tarhan varhaiskasvatussuunnitelmasta:

”Uskontokasvatuksessa kunnioitamme jokaisen perheen vakaumusta ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon siihen liittyvät toiveet. Uskontokasvatuksemme pohjana on evankelisluterilainen katsomus. Teemme yhteistyötä seurakunnan kanssa ja pidämme päiväkodissa pyhäkoulua niille lapsille, joiden vanhemmat ovat antaneet siihen luvan.

Toiminnassamme huomioimme kirkolliset juhlapyhät: joulu ja pääsiäinen. Lapsen elämään liittyvistä kirkollisista tapahtumista (kastejuhla, häät, hautajaiset) keskustelemme lapsen kanssa ja pohdimme elämän peruskysymyksiä (elämä ja kuolema) lapsen oman kiinnostuksen mukaan…

Voidaksemme vastata lapsen yksilöllisiin kehitystarpeisiin ja antaa hänelle tarvittavaa tukea, tarvitsemme avuksemme vanhempien lisäksi myös muita yhteistyötahoja. Näiden yhteistyötahojen merkitys korostuu erityisesti erityisryhmämme toiminnassa…

Vierailemme vuoden varrella useaan kertaan kirkossa. Käymme joulu- ja kevätkirkossa sekä pääsiäisenä järjestettävässä tapahtumassa ja teemme muulloinkin yhteistyötä seurakuntien kanssa.”

Tämä siis on uusin varhaiskasvatussuunnitelma eräässä Vantaalla toimivassa päiväkodissa!

Olen pohtinut, että voisikohan päiväkodin uskonnottomuuden yrittää jotenkin linkittää et-opetuksen lobbaamiseen peruskoulussa? Myös henkilökuntaa pitäisi informoida enemmän uskonnottomuuden suhteen ja kannustaa päiväkoteja suunnittelemaan kaikille sopivia juhlia. Henkilökunta vaikuttaa tällä hetkellä lähinnä tietämättömältä ja hämmentyneeltä.

Myös ruokarukouskielto on saatava, koska edelleen joissakin maakuntien tarhoissa sitä harrastetaan. Tosin en ole oikein ymmärtänyt rukouksia korvaavia ruokalorujakaan… Kotona me emme loruttele, vaan toivotamme lyhyesti ja ytimekkäästi ”hyvää ruokahalua”.

Vanhempia voisi informoida vaatimaan lapsille hyvää korvaavaa ohjelmaa kirkollisten menojen ajaksi, tai painostamaan johtoa suunnittelemaan kaikille sopivaa toimintaa. Tämä palvelisi monikulttuurista yhteiskuntaa! Kirkkoreissut voisi järjestää tarha-ajan ulkopuolella, eikä pappien vierailu tarhassa ole suotavaa.

Tarhojen infotauluun olisi hyvä saada lyhyt tiedote vanhemmille uskonnottomien lasten oikeuksista. Lapsi ei saa tuntea oloaan ulkopuoliseksi uskonnon tai uskonnottomuuden vuoksi!

Melko reilua

Lapsemme olivat ensin Montessori-esikoulussa. Se on täysin tunnustukseton, ei mitään uskonnollista toiminnassa, ei kirkkokäyntejä tai muuta sellaista, eli ei mitään ongelmia.
Sitten lapsemme menivät kunnalliseen päiväkotiin: reiluja päiväkoteja on jo olemassa, koska sielläkään emme kokeneet ongelmia uskonnottomuuden kanssa!

Vuosittain tehtiin kirjallinen kasvatussuunnitelma, johon kirjattiin ettei lapsi osallistu mihinkään uskonnolliseen. Tietääkseni tätä myös noudatettiin. Päiväkoti kävi pari kertaa vuodessa kirkossa, mutta meidän lapset jäivät päiväkotiin. Joskus oli muitakin jotka jäivät, joskus olivat ainoita, nuorempi lopuksi ainoa. Eivät ikinä kärsineet tästä, päinvastoin tykkäsivät.

Päiväkodin pienimpien ryhmä, alle 3-vuotiaat, eivät menneet kirkkoon, joten meidän lapset menivät heitä ”hoitamaan” apulaisina. Eli käytännössä leikittivät pieniä, mikä oli kivaa ja sai meidän lapset tuntemaan itsensä tärkeiksi. Joskus kun lapsia jäi pois enemmän, he jäivät päiväkotiin yhden hoitajan kanssa.

Ennen joulujuhlia joskus kysyttiin, voivatko meidän lapset osallistua enkeleinä seimikuvaelmaan tai saavatko meidän lapset laulaa joululauluja. Annoin aina luvan, koska meillä kotonakin vietetään joulua ja kuunnellaan joululauluja. Mielestäni joulupukki, tontut, enkelit ja Jeesus kuuluvat samaan kategoriaan ja joulu on pakanallinen juhla.

Päiväkodin johtaja joskus kysyi, haluaisimmeko, että meidän lapset kävisivät kerran kirkossa muiden mukana jotta he näkisivät millaista se on. Sanoin että mielestäni on parempi etteivät he lähde mukaan, koska kirkko ja uskonnolliset puheet olivat pelottavia meidän lapsille. He eivät olleet kohdanneet kristinuskon asioita kotona tai muualla elämässään eikä asioita ollut selitetty heille, joten he eivät ymmärtäneet ristiinnaulitsemista. Toinen lapsi järkyttyi ja itki lomamatkalla, kun kävimme katsomassa katolista kirkkoa, jossa oli ristiinnaulittu verinen Jeesus -veistos. Johtaja tuntui ymmärtävän.

 

Share

Vastaa